keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Pitkät päiväunet – Katariina Romppainen

Nimi: Pitkät päiväunet
Tekijä Romppainen Katariina
Julkaistu Karisto 2012, 2. painos (1. painos v. 2010)
Sivuja 268
Luokka: 84.2 ROM
Luettu: 06/2015
Mistä: mummolta lainattu

Nuori toimittaja Rita (Carita) Törönen pestautuu kotihoitajaksi hitusen väärennetyin paperein ja  suurin suunnitelmin. Ritan aikomus on tehdä valtaisa paljastus vanhustenhoidon tilasta ja päätyä telkkariin toimittajaksi.  Se mitä Rita ei osannut ajatella, oli kotihoitoon tarvittava ammattitaito on muutakin kuin pepun pesua ja vaipan vaihtoa. Kotihoitajan pitää tietää muun muassa mitä eroa on dosetilla ja dosentilla.

Oli ammattiosaaminen sitten niin tai näin, vanhukset pitävät nuoresta naisesta, joka kohtelee heitä kuin ihmistä pitääkin. Kun Ritan tietämättömyyden seurauksena eräs asiakas alkaa yllättäen muuttua kuolaavasta vaippahousuisesta papparaisesta ihan järki-ihmiseksi, herää kysymys mitä nykysuomen vanhustenhoidossa oikein tapahtuu.  Miksei Arvo Kaski voisi edelleenkin olla arvokaski?

Ajatuksia: Mitä pidin tästä. Mukana oli ajankohtaista asiaa joka on, tai voi olla myös surullista ja pelottavaa todellisuutta. Jotta homma ei menisi liian raskaaksi koko paketti tarjoillaan mukavasti hurtilla huumorilla höystettynä. Kirjailija ottaa selvästi kantaa asioihin, mutta tekee sen taitavasti. On päivänselvää, ettei kukaan saa toimia hoitajan ammatissa väärennetyillä papereilla, ja vaarantaa ihmisen turvallisuutta, mutta sallittakoon tämä fiktiiviseen kertomukseen sopivana tehokeinona. Tarinan vanhukset ovat loistotyyppejä ja saivat minut puolelleen. Muutenkin kerronta on lennokasta ja tarina eteni vauhdikkaan kepeästi. Nautin lukukokemuksesta kovasti. Tämän lukeminen saa myös ajattelemaan, että mitä sitten, kun itse olen vanhus, kuka ajaa minun asioitani, vai unohdetaanko minutkin tarpeettomana. Silloin hoitajana toimii jo varmaankin jokin talousrobotti... hui.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!